10. huhtikuuta 2018

Muistutus elämän rajallisuudesta


Aina aika ajoin elämä muistuttaa rajallisuudestaan. Niinä hetkinä muistaa sen, että pitäisi osata nauttia jokaisesta hetkestä. Pitäisi osata olla murehtimatta niistä kaikkein pienimmistä asioista. Pitäisi elää kuin viimeistä päivää. Pitäisi viettää mahdollisimman paljon aikaa itselleen tärkeiden ihmisten kanssa. Ystävien ja perheen. Pitäisi muistaa osoittaa, että välittää. Kertoa, että rakastaa.

Joitakin viikkoja sitten sain puhelun isältä. Jo pelkän "iskä täällä" kuultuani tiesin, että jokin on hullusti. Isä kuulosti todella vaisulta. Hän oli ollut sairaalassa muutaman päivän, kokeita oli tehty ja kuvia otettu. Epäilivät syöpää. Veljen kanssa jo pohdimme, onko nyt se hetki, että pitäisi hypätä autoon ja matkustaa yli 400 kilometrin päähän, jos haluaisi isän vielä nähdä. Samalla viikolla ottivat koepaloja. Kontrollikokeita verestä otettiin muutaman päivän välein. Sairaalassa aloitettu lääkitys alkoi purra ja koholla olleet arvot laskea. Isä pääsi kotiin. Se ei kuitenkaan poistanut sitä tosiasiaa, että koepalatulokset olivat yhä tulematta.

Muistan ajatelleeni, että syöpää tuntuu olevan kaikkialla, joten miksen minäkin sitä kohtaisi lähempää. Kunnes havahduin ajatuksistani - pappahan kuoli syöpään. Eikö siis riittäisi, että on jo yhden taistelun, hävityn taistelun, nähnyt lähietäisyydeltä? Onko sama käytävä uudestaan läpi? Tosiasiahan vaan on se, ettei näitä asioita voi valita. Ne tulevat, jos ovat tullakseen ja niiden kanssa on opittava elämään.

Isä piristyi valtavasti jo pelkästä ajatuksesta, että pääsee kotiin. Kun vointi alkoi parantua ja energiat palautua, isä kuulosti puhelimessa paremmalta kuin vuosiin. Täytyy myöntää, etten ehkä edes muista, milloin isä olisi kuulostanut niin hyvinvoivalta. Viime viikolla juttelimme taas puhelimessa ja isä totesi, ettei uskalla ostaa monen päivän ruokia kaappiin valmiiksi, jos lähtö sairaalaan tulee. Kaiken sen iloisuuden alla oli sittenkin huoli. Tuon puhelun aikana isä sai toisen puhelun. Lopetimme. 


Hetken päästä isä soitti: ei syöpää.






Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kiva, kun kävit. Tule toistekin.