12. kesäkuuta 2018

Party party


Rasvanpolttotalkoot onnistuivat, kuten jo kerroinkin. Juhlamekko sujahti tavoitteiden mukaisesti kivasti päälle, vaikka vaakalukema näyttää yhä edelleenkin enemmän kuin vuosi sitten. Olenkohan ollutkin isompi mekkoa aiemmin käyttäessäni? Edellisestä kerrastahan on jo toki pari vuotta. Silloin on saattanutkin vaaka näyttää samoja lukemia kuin nyt. Ja toisaalta, mitäpä sillä vaakalukemalla on väliä, jos halutut vaatteet päälle mahtuvat.

Juhlat olivat mukavan rennot, vanhassa ladossa peltojen ja metsän keskellä. Kyseessä olivat siis a-miehen veljen vaimokkeen viisikymppiset. Vieraita oli paljon, useita kymmeniä. Kutsuttu oli kuulemma noin 80, eikä varmaan kovin kaukana siitä määrästä oltu. Oli tuttuja, tuttuja naamoja ja aivan vieraita. Itselleni juhlien kohokohta oli ruokailu. Ja ihan yksin sen takia, että tarjolla oli hyvinkin rennosti kiusauksia ja janssoninkiusaus oli jotain aivan taivaallista! Viimeisestä janssonista saattaa olla jopa yli 15 vuotta aikaa. Ja nyt tuo kiusaus vei minut kyllä taivaisiin. Kävi ihan herkuttelusta santsikierroksineen. Nam!

Viikolla koin vähän erilaiset juhlat, kun migreeni iski iloisesti päälle. Kipuilu alkoi maanantai-iltana ja tiistai menikin hyvässä sumussa pönttöä halaillen. Kun keskiviikkona kipu oli yhä vieraanani, lähdin aloittamaan päivääni päivystyksen kautta. Siellä pötköttelin pari tuntia pimeässä huoneessa verenpainemittari ja happisaturaatiomasiina kädessä kiinni. Hälytyskello pötkötteli pedillä käden välittömässä läheisyydessä, kun odottelin kuusi-kahdeksan tablettia sisältävän lääkekombon vaikutuksia. Kipu saatiin lääkkeillä katkaistua, mutta vielä iltapäivälläkin oli hintsusti hassu olo. Muun muassa silmät tuntuivat pari kokoa liian isoilta kuoppiinsa. Khih.


Vaan selvisipä sekin, että alkuvuoden kaksi vatsatautiani eivät ole olleet vatsatauteja, vaan migreenikohtauksia. Kylläpä vain. Kohtaukset ovat ottaneet aimoharppauksen pahempaan suuntaan sitten viimevuotisten jälkeen. Aiemmin olen siis kohtauksen sattuessa oksentanut kerran tai kaksi ainoastaan, jos olen jalkeilla liian pitkän hetken tai jos erehdyn syömään tai juomaan jotain. Nyt nämä tämänvuotiset kohtaukset ovat muistuttaneet enemmänkin vatsatautia kuin migreenikohtausta, sillä pönttöä on saanut käydä halailemassa useamman kerran tunnissa, ja esim. tällä kerralla ihan vaan seitsemän tunnin ajan. Ei niin kiva.

Molemmista "juhlista" on jo toivuttu ja aloitettu jälleen uusi, toivottavasti liikunnan täyteinen viikko. Eilen kävin puhisemassa janssoninkiusauspöhöä maastavedon merkeissä salilla pois ja tänään aloitin päiväni reippaalla sauvakävelyllä. Kyllä se tästä taas iloksi muuttuu!



Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kiva, kun kävit. Tule toistekin.